keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Piirakkaa vuohenputkesta

Minä olen hurahtanut villivihanneksiin aivan täysillä. Tai oman mittapuun mukaan aivan täysillä. Toisena vuotena enemmän ja toisena vähän vähemmän, mutta sydän aivan täysillä mukana. Tämä vuonna luulin aloittavani voikukilla -siis voikukan terälehdillä höystetyt muffinit on niin herkkua-  vaan löysinkin itseni keräämässä vuohenputkea ja nokkosia. Nokkoset laitoin kuivumaan ja vuohenputkista leipasin suolaisen piirakan paistettujen kuhafileiden kaveriksi. Lisukkeeksi paistoin vielä erivärisiä paprikan siivuja ja sipulia. Nam! Kyllä herahti vesi kielelle nuuskiessa puuhellan antimia. Kieltämättä tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi ja kupu tuli liiankin täyteen.

Tällaisella ohjeella tällä kertaa leipasin isoon pyöreään vuokaan:

 Pohja:
200 g laktoositonta voita
4 dl gluteenitonta vehnäjauhoja
4 rkl vettä
1,5 dl laktoositonta juustoraastetta
suolaa

Nypin voin ja jauhot sekaisin ja lisäsin joukkoon veden, juustoraasteen ja suolan. Sekoittelin taikinaa tasaiseksi ja painelin vuoan pohjalla ja hieman reunoillekin. Esipaistoin pohjaa noin 200 asteessa suurinpiirtein 10 minuuttia. Testasin puuhellan paistouunia, joten lämpö hieman vaihteli sitä mukaa, miten lisäsin puita.

Esipaistamisen aikana tein täytteen:

3 isoa kananmunaa
2 dl laktoositonta ruokakermaa
1,5 dl laktoositonta juustoraastetta
5-6 dl tuoreita vuohenputken lehtiä silputtuina
salaattijuustokuutioita muserrettuina

Sekoitin kananmunat, kerman, juustoraasteen ja silppusin  paljon vuohenputken lehtiä joukkoon. Kaadoin seoksen pohjan päälle ja murestelin pinnalle salaattijuustokuutioita. Sitten vain koko komeus uuniin. Paistelin noin puolisen tuntia ja puuhellan uunin mittari näytti olevan 180-190 asteessa.

Niin ja hei, näin alkukesästä kerättyjä nuoria vuohenputken lehtiä voi syödä ja käyttää sellaisenaan, mutta vähän vanhemmat lehdet kannattaa ryöpärä nopeasti ennen käyttämistä.


vuohenputkipiirakkaa ja kuhafileitä






tiistai 10. huhtikuuta 2018

Hapanjuurileipää

Olen hurahtanut leivän leipomiseen. Mielestäni itsetehty leipä on yksenkertaisesti vaan niin, niin hyvää ettei se tarvitse päälle oikeastaan muuta kuin sipaisun voita tai voileipämargariinia. Kyytipojaksi vielä tunnelmaan ja tilanteeseen sopivaa haudutettua teetä, ja täydellinen voileipäiltapala odottaa ensipuraisua. Yksi teesuosikeistani on kanervankukista haudutettu tee, toinen nokkostee ja kolmanneksi voikukka...tai sekoitus minttua ja mesiangervoa...tai, onpa vaikea valita!

Leipäfanina olenkin tänään onneni kukkuloilla, olen nimittäin silitellyt uunituoretta kirjaa:

LEIPÄVALLANKUMOUS 


Minulla on tapana tunnustella kirjan kansia ja sivuja, ihailla kirjan kauniita valokuvia ja sitten vasta aloitan lukemisen. Kymmeniä puutarhakirjojakin olen hankkinut pelkkien kuvien takia. Ja nyt, ensimmäisten hehkuttelun jälkeen avaan teoksen ja syvennyn hapanjuuren saloihin. Aivan huikeaa!


perjantai 8. tammikuuta 2016

Karjalanpiirakkaa

Karjalanpiirakka taitaa olla tunnetuin karjalainen perinneruoka ja meilläkin se kuuluu ehdottomasti joulupöydän antimiin. Käytämme karjalanpiirakoihin sihtiruisjauhoja ja täytteeseen tulevaan riisipuuroon vähän enemmän suolaa kuin normaalisti puuroon. Piirakoiden paistamisen jälkeen pyöräytämme kuumat piirakat maito-sula voi -seoksessa molemmin puolin ja aika kuumana ensimmäiset piirakat täytyy maistaa. On ne niin hyviä!


























Ohje (me saadaan n. 20 kpl koska tehdään isohkoja piirakoita)

2 dl vettä (kylmää)
2 tl suolaa
ja ruissihtijauhoja n. 6 dl

Sekoitamme ainekset taikinakoneessa ja kone saa pyöriä ihan reippaasti aikaa. En ole katsonut kellosta, mutta kun taikina on tasainen ja kiinteä, alamme leipomapöydällä pyörittämään sitä tangoksi. Näin taikina on helppo jakaa samankokoisiin palasiin ja piirakoista tulee samanlaisia. Sitten vain "pulikoimaan".

Riisipuuron keitämme puuroutuvan riisipussin ohjeiden mukaan, paitsi se suola, jota laitamme enemmän. Keitämme puuron myös reilusti aikaisemmin, jotta puuro ehtii kunnolla jäähtyä lusikoitavaksi piirakoille.

Maito-rasvaseos:

50 g voisulaa
2 dl  maitoa




lauantai 19. joulukuuta 2015

Perunakukko

Muuttaessamme tänne Pohjois-Karjalaan tein päätöksen, että opettelen tekemään paikallista perinneruokaa,
suolasia leivonnaisia ja makeita kakkuja.
Karjalanpiirakoita toki olen tehnyt ja karjalanpaisti kuului perheeni juhliin jo aikaisemminkin

Eilen sitten toteutin ensimmäisen osan itselleni tekemästäni lupauksesta: olin perunakukko-opissa!
Nautin sydämeni pohjasta, vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava etten tykkää ollenkaan
laittaa ruokaa. Leipää kyllä tykkään leipoa, joten ehkä siksi perunakukon teko tai oikeastaan se
opettelu oli hauskaa!





Vuorotellen perunalohkoja ja lihanpalasia ruistaikinakuoren päälle.





Sitten kostutetaan reunat ja tiivistetään kiinni ettei kukko vaan ala vuotamaan.






Haarukalla on hyvä varmistaa saumat.



Sitten vaan reiluksi kolmeksi tunniksi uuniin ja herkuttelemaan!


Karjalaiseen keittiöön (ja meidän omavaraistalouteen) kuuluvat myös kalat, riista, sienet ja
muut luonnonantimet, joten valtavan suurta muutosta keittiönpöydän ääressä emme koe.
Mutta rieska! Sitä perinteistä rannikkoseudun ohueksi leivottua rieskaa meillä ikävöidään.
Sekin pitää opetella tekemään.

Hienoa tämä Suomen rikas ruokakulttuuri!